Aamu alkoi tiukalla herätyksellä 4.45 jo kodiksi muodostuneessa  hotellisamme Yak & Yetissa. Edellispäivän pieni pettymys oli häipynyt mielistämme ja olimme valmiit uudelleen yrittämään lentoa Luklaan. Olimme sopineet Thamserkun kanssa noudosta 5.15. joten lähtö tapahtui ilman aamiaista. Saavuttuamme kentälle, onnistuimme pujahtamaan lähtöaulaan ensimmäisinä pienestä tungoksesta huolimatta. Meillä oli varattu aamun ensimmäinen lento Tara Airwaysin Dornier 282:een. Pääsimme aikataulun mukaan liikenteeseen ja matka Luklaan sujui ilman suurempia töyssyjä. Loppulähestymisessä Luklan kentällä oli huomattavissa edellispäivän lennon keskeytyksen syyt. Voimakkaat pystyvirtaukset ravistelivat konetta, mutta koneen pilotti hallitsi tyylikkäästi tilanteen vuosien tuomalla kokemuksella. Pieni pelon ilmapiiri haiskahti matkustamon puolella mutta se oli mielestämme vain hyvä sopeutumisharjoitus jatkuvaan Jakin paskan käryyn.

Vietimme päivän Luklassa lepäillen ja kierrellen pitkin kylää sekä moikkaillessamme muutamia tuttuja edellisvuoden reissulta. Huomenna meidän on tarkoitus lähteä matkaan kohti Phakdingin kylää, jossa vietämme seuraavan yömme. Sherpojemme tärkein tehtävä on ollut tänään varmistaa rahtimme saapuminen Luklaan, kantajien värvääminen sekä pakettien teko kuljetuskuntoon koti perusleiriä. Retkikunnalla on yhteensä 3kpl  sherpoja, joista kokkina toimii jo viimevuotinen tuttumme Kedar eli kavereiden kesken Keddu. Pasang Nuru toimii sherpojemme pomona ja Mikon tukena ja turvana matkalla Everestin huipulle. Mies on tuttu jo Laskuvarjojääkärikillan 2005 vuoden Everest retkikunnasta, jossa hän toimi kokin apupoikana. Tämän jälkeen mies on kuitenkin kerennyt  käymään  kolmasti Everestin huipulla  sekä useilla muilla 8000m vuoren huipuilla. Kokin apupoikana toimii vielä toistaiseksi nimetön kaveri, jonka näimme ohimennen kylän kadulla.  Toistaiseksi kaikki jallat ja muut vaivat ovat voitettu kanta ja olemme hyvillä mielin valmiina taas ottamaan vastaan uusia pikku murheita. Täällä kaikki hyvin.